07.05.2021 | Uutiset
Kuljetusalojen ammattiliittojen puheenjohtajat ovat käynnistäneet aktiivisen yhteistyön, jonka myötä jaetaan tietoa ajankohtaisesta työmarkkinatilanteesta ja kehitetään yhteistyötä kriisiytyvässä työmarkkinajärjestelmässä.
Tapaamisissa on ollut edustettuna kuljetusalan keskeiset ammattiliitot Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry, Suomen Merimies-Unioni SMU ry, Rautatiealan unioni RAU ry, Raideammattilaiset JHL ry, Ilmailualan Unioni IAU ry, Finnairin liikennelentäjiä edustava Suomen Liikennelentäjäliitto ry, Suomen Lentäjäliitto ry, Norran liikennelentäjiä edustava FAPA ry ja Suomen lennonjohtajien yhdistys SLJY ry.
Ammattiliittojen yhteisen tilannekuvan mukaan työnantajapuoli pyrkii koronan varjossa heikentämään työehtoja kaikilla toimialoilla. Vaatimukset ovat kautta linjan kovia, joita perustellaan muuttuvalla kilpailukentällä ja verhotuilla uhkailuilla esimerkiksi ulkoistamisista.
Koronakriisi on näkynyt työntekijäpuolella laajoina lomautuksina ja irtisanomisina. Suomen kansallinen lomautusjärjestelmä antaa sellaisenaan mahdollisuuden yrityksille saavuttaa välittömiä kustannussäästöjä ja lisäksi yrityksiä on tuettu valtion toimesta monella alalla koronakriisistä selviämiseksi.
Yritykset pyrkivät etsimään työehtosopimuksista pitkäaikaisia kustannussäästöjä nopeutetulla tahdilla. Normaaleina aikoina vaikeasti sovittavat ja molempien osapuolien näkökulmia huomioivat ratkaisut pyritään viemään maaliin yksipuolisilla ilmoituksilla koronan varjossa. Toimintamalli on tullut tutuksi monissa lentoyhtöissä ympäri Eurooppaa. Samanaikaisesti erityisesti halpalentoyhtiöt ovat pyrkineet laajentamaan toimintaansa eri maiden sisäiseen liikenteeseen tuoden epätyypillisten työsuhteiden käytännöt uusina kokeiluina myös Pohjoismaihin. Halpalentoyhtiöt pyrkivät usein sanelemaan työehdot työntekijöille vältellen kollektiivisia sopimuksia tai niistä edes keskustelemista ammattijärjestöjen kanssa.
Työnantajat ovat hakeneet niin sanottujen työprosessien muutoksien varjolla hakemaan säästöjä työehtosopimuksien rajoja koetellen, siirtäen samalla aikaisemmin työajalla suoritetut työhön liittyvät tehtävät työntekijän omalla vapaa-ajalla suoritettaviksi. Lentoliikenteessä tämä näyttäytyy esimerkiksi pyrkimyksenä siirtää lentotyöhön suoraan sidoksissa olevat passi- ja turvatarkastukset lentokentillä suoritettavaksi työntekijöiden vapaa-ajalla ennen työajan alkamista.
Työantajien ajamat tavoitteet työehtosopimusten heikentämiseksi ovat myös vahvasti ristiriidassa työssäjaksamisongelmien kanssa. Jaksamisongelmat voivat muodostaa turvallisuusriskin, mikäli kriittistä turvallisuustyötä tekevät ihmiset eivät enää palaudu raskaan vuorotyön vaikutuksista ja työntekoa tehostetaan pelkästään kustannusjahtien muodossa. Euroopan tasolla työehtosopimukseen liittyviä lentäjien lepo- ja työaikasäädöksiä on pyritty viemään korona aikana kohti viranomaisen määrittelemiä minimilepoaikoja, jotka eivät kuitenkaan erityisesti lentoliikenteen laajentuessa huomioi riittävästi kumuloituvaa väsymystä.
Suomessa työnantajapuolella näyttäytyy julkisuudessa toistuvan tarve paikalliselle sopimiselle, mutta todellisuudessa työnantajapuoli toimii erittäin koordinoidusti oman neuvottelutoiminnan ohjaamisessa.
Kuljetusaloilla on monella ammattiliitolla samoja neuvotteluosapuolia työehtosopimuspöydissä. Aktiivisella kanssakäymisellä ammattiliitot voivat tehdä laajaa yhteistyötä tukien samalla kuljetusalojen neuvottelutoimintaa. Lentäjäliitot ovat aiemmin tehneet aktiivista yhteistyötä erityisesti ECA:n tasolla ja tarve ammattijärjestö- ja kansalliset rajat ylittävään yhteistyöhön on laajaa. Vaikuttamistarpeita on myös lainsäädännössä, jossa erityisesti EU:n lainsäädäntö nousee keskeiseen rooliin liikennealalla. Lentäjäyhdistykset ovat vaatineet sosiaalista vastuullisuutta lentoliikenteeseen ja selkeää lainsäädäntöä, jolla esimerkiksi epätyypilliset työsuhteet ja "pay to fly" -toimintamallit kielletään lentoliikenteessä.
Suomen Lentäjäliiton puheenjohtaja Akseli Meskanen: “Suomen tulee vaalia kuljetusalan työpaikkoja, jossa kilpailukenttä on monella tasolla globaali. Samalla Suomen tulee pitää kiinni samoista pelisäännöistä, jotta kuljetusalalla ei pääse pesiytymään esimerkiksi epätyypilliset työsuhteet ja näennäisyrittäjyys. Ammattiliittojen välinen yhteydenpito on tässä tiedonvaihdon osalta keskiössä, kuten myös yhteistyö viranomaisten kanssa.”