Vuonna 2017 uudistettu suomalaisen eläkejärjestelmä toi merkittäviä muutoksia myös ammattilentäjien eläkenäkymään ja työuraan. Uudistuksella pyrittiin hallitsemaan eläkekustannusten nousua ja samalla tuotiin mukaan syntymävuoteen perustuva eläkeikä. Vanhuuseläkkeiden uudet iät koskevat vuonna 1955 ja myöhemmin syntyneitä henkilöitä.
Eläkejärjestelmän vanhuuseläkeikä noudattaa syntymävuosia ja on vuonna esimerkiksi vuonna 1980 syntyneillä vähän vajaa 67 vuotta (1975 vuotta 66 vuotta ja 2 kk). EASA:n kansainväliset ilmailumääräykset estävät ammattilentämisen 65 vuotta täytyttyä.
Yhtiöissä joissa lisäeläkejärjestelmää ei ole järjestettynä tai se on mitoitukseltaan riittämätön, johtaa lentäjän työsuhteen päättämiseen ikäperusteisesti tilanteessa, jossa eläkettä ei saa mistään. Kouluttautuminen uuteen ammattiin toimeentulon järjestämiseksi korkealla iällä on haastavaa. Lentäjän työura ja koulutus eivät sellaisenaan mahdollista työmarkkinakelpoisuutta lentoalan asiantujatehtävien ulkopuolella.
Lentoyhtiöissä on kansainvälisesti järjestetty lentäjien eläke-edut mahdollistamaan varhaiseläke joko puhtaasti kansallisiin järjestelmiin perustuen tai vaihtoehtoisesti rinnakkain erilaisten maksuperusteisten (defined contribution) tai etuusperusteisten (deinned benefit) eläkejärjestelmien yhdistelmillä. Varhaiseläkemalleissa on haluttu huomioida ammattimaisen lentäjäntyön aiheuttama henkinen ja fyysinen rasitus, sekä lääketieteellisten vaatimusten kiristyminen.
Kaikki uudet lisäeläkejärjestelmät ovat Suomessa lentäjille maksuperusteisia ja niiden riittävyys on täysin riippuvainen tuotosta ja uran pituudesta.