19.10.2021 | Uutiset
Pohjois-Suomessa lumi on jo luonut mahdollisuuden talviurheilun harrastamiseen luonnon lumilla ja hiihtokeskukset ovat toiveikkaina valmiina ottamaan vastaan vapaa-ajan matkustajia. Samalla yölämpötila vaatii autoilijoita varautumaan renkaiden vaihtoon, sekä ikkunoiden puhdistamiseen ennen liikkeelle lähtöä. Talvinen operointi vaatii myös lentoliikenteeltä lukuisia toimintamallien muutoksia, sekä säännöllistä kouluttamista ja muistuttamista lentoturvallisuuden varmistamiseksi.
Matkustajaliikenne on rakennettu monesti verkostomaiseen toimintaan, jossa matkustajille halutaan tarjota mahdollisimman nopea kulkeminen paikasta toiseen optimoiden samalla kalleimman pääoman, lentokoneiden käyttöasteen vuorokaudessa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lentokentällä mahdollisimman pieniä koneiden vaihtoaikoja, joka matkustajan näkökulmasta tarkoittaa lyhyttä siirtymistä terminaalissa portilta toiselle. Samanaikaisesti matkatavarat kulkevat koneen ruumasta toiseen tuhansien laukkujen joukossa maahenkilökunnan vastatessa häiriöttömästä toiminnasta.
Maatoiminnalle tämä tarkoittaa talvella kylmiä olosuhteita, sään mukaista pukeutumista, liukkaita asematasoja ja välillä lumivalleissa tarpomista asiakkaiden, lentoyhtiöiden ja matkustajien palvelemiseksi. Lentokoneiden kääntöaikoja ei välttämättä talvikaudella muokata (pidennetä) suuremmin huomioimaan haasteellisempia olosuhteita ja tämä luo talven operoinnille haasteen aikataulussa kulkemiseksi. Pienikin häiriö kokonaisuudessa voi aiheuttaa kertautuvan myöhästymisen usealle lennolle. Kesäisempi toimintaympäristö onkin hyvä hetki kehittää toimintamenetelmät ja osaaminen sille tasolle, että se talvellakin kestää häiriöille hieman alttiimman toimintaympäristön.
Lentoliikenteen toimijoita koulutetaan säännöllisesti toimimaan talviolosuhteissa. Lentäjien osalta tämä tarkoittaa esimerkiksi lentokoneiden manuaaleista talvioperoinnin ohjeiden kertaamista, jäänpoistoproseduurien läpikäyntiä ja koneiden suoritusarvolaskelmien tekemistä. Autoliikenteessä talvi tuo mukanaan kitka- tai nastarenkaiden asentamisen, joilla parannetaan auton pysähtymistä liukkailla keleillä. Lentokoneissa taasen käytetään samoja renkaita läpi vuoden ja näin kylmän kelin (lumi ja jää kiitotiellä) aiheuttama huonompi jarrutusteho tulee huomioida ennakoinnilla. Lentäjät tekevät ennen jokaista lentoonlähtöä ja laskeutumista laskelman tietokoneavusteisesti jarrutusmatkojen selvittämiseksi. Kiitotietarve turvalliseen laskeutumiseen saattaa tarkoittaa lentokoneelle satoja metrejä pidempää jarrutusmatkaa ja tämä on haasteellista lentäjille erityisesti lyhyemmillä kiitoteillä.
Siinä missä autoilija puhdistaa harjalla auton pinnat lumesta ja jääraapalla ikkunat, on lähes samoja menetelmiä käytössä myös lentokoneiden lähtövalmisteluissa. Lentokoneiden ikkunat on varustettu lämpövastuksilla, joilla huurre voidaan pitää poissa ja poistaa. Suuremmat lumi- ja jäänorot pestään taasen kuumalla vedellä pois ennen lentoonlähtöä. Koneen rungolta lumi voidaan poistaa osittain mekaanisesti, mutta yleisemmin tukeutuen erillisiin jäänpoistoryhmiin. Jäänpoistoautot ruiskuttavat koneen pinnoille erityisten jäänpoistokemikaalien rikastamaa kuumaa vettä, joilla estetään taivaalta satavan lumen jäätyminen pinnalle. Koneen siipien ja vakaajan osalta tarkastellaan tilanne lähempänä lentoonlähtöä ja tarvittaessa ennen lentoonlähtöä lentokone rullataan erilliselle jäänpoistoalueelle. Olennaista lentäjille on tarkkailla säätilaa ja ennusteita tarkastellen näin säännöllisesti koneen pinnoille mahdollisesti satavan lumen tai veden käyttäytymistä koneen pinnat saavuttaessaan.
Jäänpoistoalueella pienellä nosturilla varustetulla jäänpoistoautolla on mahdollista tarkastella lentokoneen siivet ja vakaajat lähemmin, jotta nostovoimaa tuottavien pintojen kunto voidaan varmistaa tarvittaessa paljaalla kädelläkin. Kuumaan veteen yhdistetylle kemikaalille on laskettu lämpötilasta ja olosuhteista riippuvainen suoja-aika, jonka puitteissa lentokoneen tulee tehdä lentoonlähtö. Tällä suoja-ajan kunnioittamisella varmistetaan lentopintojen kunto ja turvallinen lentoonlähtö.
Myös koneen moottorit saattavat kerätä lunta ja jäätä talviolosuhteissa. Pidemmän tauon ajaksi lentokoneen moottorit suojataan suojakankain ja lisäksi koneen ulkoiset anturit suojataan suojahupuin. Maahenkilökunnalla on lämmityslaitteita, joilla ohjataan kuumaa ilmaa moottoreiden turbiinin faneille (siiville) ja näin voidaan sulattaa kertynyt lumi tai jää moottoreista. Moottori saattaa myös otollisessa säätilassa kerätä jäätä erityisesti pienillä kierrosnopeuksilla tai imeä mukaansa liian suuriksi jätettyjen lumivalleja. Kiinteä jää voisi pahimmillaan vaurioittaa moottoria ja tästä syystä lentäjät on saatettu konetyyppikohtaisesti ohjeistaa jäätävissä olosuhteissa käyttämään moottoreita suuremmilla kierrosluvuilla rullauksen aikana.
Asematasoja huolletaan säännöllisesti ja lumi aurataan pois autoteiden tapaan. Lentokoneiden moottorien tuottama lämpö ja kuumat jäänpoistonesteet saattavat kuitenkin johtaa varsin jäiseen pintaan. Asematasoja hiekoitetaan matkustajien kulkuväyliltä, mutta hiekan käyttöä koneen välittömässä läheisyydessä vältetään. Lentokoneen moottorit imevät käydessään ympäriltään helposti irtoesineitä, lunta ja hiekkaa helposti ja näin moottorit saattavat vaurioitua irtohiekastakin. Lentäjien kiertäessä maakäännön aikana lentokoneen kävellen lentokelpoisuuden tarkistamisen johdosta, on lentäjille suositeltua käyttää esimerkiksi kenkiin asennettavia liukuesteitä. Lentokoneen siiviltä saattaa myös tippua ohjainpintojen väliin jääneitä jäänpoistoaineita ja suojalasit ovat hyvä keino suojata silmät.
Siinä missä talvinen operointi on Suomessa arkipäivää lentäjille, ei esimerkiksi Välimeren alueen tai eteläisempien alueiden lentoyhtiöillä toimintaympäristöön kuulu säännöllinen operointi kylmissä olosuhteissa. Lentäjien tulee varautua paitsi maaoperoinnissa, mutta myös ilmassa ollessaan kylmän lämpötilan vaikutukseen esimerkiksi korkeusmittarien toimintaan kylmissä olosuhteissa. Lentäjien tulee kylmissä olosuhteissa lisätä korkeusmittarien asetuksiin lisämarginaalia, jolla varmistetaan myös talvella turvaetäisyys kaikissa tilanteissa niin sanottuun estevaraan. Suomalaiset lentoliikenteen toimijat ovat tuottaneet lentäjien ja lentoyhtiöiden tueksi tukimateriaalin, jolla muistutetaan talvisessa operoinnissa huomioon otettavia seikkoja. Materiaalia on jo useamman vuoden jaettu kansainvälisen lentäjäyhteisön, IFALPA:n, toimesta koko globaalille yli 100 000 lentäjän joukolle.
https://www.ifalpa.org/publications/library/winter-conditions-at-finland-airports--3217