26.10.2022 | Uutiset
Pay-to-fly (P2F) tarkoittaa työn tekemisen muotoa, jossa lentäjä maksaa lentoyhtiölle tekemästään lentäjän työstä. Tämä huolestuttava trendi on ollut Euroopassa kasvussa ja siihen tarvitaan muutosta.
Viimeisen 12 kuukauden ajan EU:n jäsenmaiden kuljetusalojen ja työllisyyden asiantuntijat ovat keränneet tietoa P2F käytännöistä Euroopassa. Tämän selvityksen perusteella asiantuntijat jakoivat Euroopan lentäjiä edustava European Cockpit Association (ECA) jo vuonna 2015 esittämän näkemyksen P2F:n haitallisuudesta ja että se tulisi kieltää. Asiantuntijoiden havainnot otettiin lentäjien keskuudessa vastaan innostuneesti, koska ne tukivat ECA:n poliittisille päättäjille ja viranomaisille jo vuosia esitettyä huolta. Yllätykseksi asiantuntijoiden selvityksen mukaan Euroopasta ei kuitenkaan löytynyt tällä hetkellä toiminnassa olevia P2F järjestelyjä. Miksi P2F pysyttelee poissa viranomaisten silmistä?
Kun lentäjä valmistuu lentokoulusta, saa hän lentolupakirjan, joka oikeuttaa toimimaan lentäjänä kaupallisessa lentotoiminnassa. Viranomaisen myöntämällä lupakirjalla voi kuljettaa niin matkustajia kuin rahtiakin ja se osoittaa, että lentäjällä on riittävä osaaminen tehtävässä toimimiseen. Euroopassa vallitsevassa P2F toiminnassa lentokoulut myyvät viranomaisen vaatiman koulutuksen lisäksi ”koulutusta” yhteistyölentoyhtiössä. Lentokoulutuksen hinta on ollut jatkuvassa kasvussa ja viranomaisen vaatimasta koulutuksesta voi joutua maksamaan jopa 130 000 euroa. Nuorilta 20-22 vuotiailta lentäjiltä pyydetään normaalin koulutuksen lisäksi 20 000 – 80 000 euroa tästä ylimääräisestä reittikoulutuksesta, jota markkinoidaan välttämättömänä kokemuksen keräämisenä työmarkkinakelpoisuuden parantamiseksi. Eurooppalaisia lentäjiä edustava ECA katsoo tällaisen toiminnan olevan lentäjien hyväksikäyttöä.
P2F herätti EU:n parlamentin kiinnostuksen muutama vuosi sitten ja ECA otti tyytyväisenä vastaan tiedon komission perustamasta asiantuntijaryhmästä ja ongelman laajuuden selvittämisestä. Työryhmän selvityksestä huolimatta ollaan silti edelleen vuoden 2015 lähtöpisteessä, kun ongelmaan ei puututa. Ongelma on eurooppalaisten työvoimaa valvovien viranomaisten valvontaoikeuksien rajallisuus. Niin kauan kuin P2F ohjelman lentäjä ei ole varsinaisessa työsuhteessa lentoyhtiöön, työntekijöiden oikeuksiin keskittyvät viranomaiset eivät voi puuttua toimintaan. Valvontaviranomaiset eivät voi puuttua toimintaan, jossa lentoyhtiö, lentokoulu tai lentäjiä välittävä rekrytointiyritys osoittavat, että lentäjä osallistuu maksulliselle ”kurssille”, jonka yhteydessä kerätään lentoyhtiön ”vaatima” reittilennoilla kerättävä lentotuntimäärä. Laitonta taas olisi, jos lentotuntien keräämisestä vaadittaisiin maksua työsuhteessa olevalta lentäjältä. Lentoyhtiöt siis kiertävät työsuhdetta käyttämällä yhteistyökumppaneita, jotka solmivat lentäjän kanssa koulutussopimuksen, jonka varjolla lentäjä osoitetaan lentoyhtiölle koulutukseen -kaupallisille lennoille maksavia matkustajia kuljettamaan.
Koska P2F toimintaa selvittänyt asiantuntijaryhmä rajasi P2F tarkastelun vain työsuhteeseen, ei ole yllätys, ettei selvityksestä huolimatta tällaisia lentäjiä löytynyt. Huolestuttavaa on se, että tarkastelua ei laajenneta, koska todisteita P2F toiminnasta ei löydetty, kun selvitys rajattiin vain työsuhteessa oleviin.
Viranomaisten tulisi selvittää P2F toimintaa laajemmalla perspektiivillä ja työvoiman tarkastuksiin keskittyvien viranomaisten tulisi saada tarkastaa kuka tahansa lentäjä, joka suorittaa lentoja kaupallisella lentoyhtiöllä, myös ns. koulutusjakson aikana. Niin kauan kun perspektiivi pidetään kapeana, saa P2F jatkua ongelmallisena ja turhankin yleisenä käytäntönä eurooppalaisessa lentoliikenteessä.
Kirjoitus perustuu ECA:n julkaisemaan artikkeliin "Pay to Fly: The Hidden evil" (https://www.eurocockpit.be/news/pay-fly-hidden-evil)
Pay to fly käytäntöihin voit tutustua ECA:n sivuilla: https://www.eurocockpit.be/campaign/stop-pay-fly
Artikkelin kuva: Ibrahim Boran, Unsplash